lauantai 2. joulukuuta 2017

Deep in my thoughts


Me: Who would actually miss me? It's not like I have any friends who would be worried if I suddenly stopped coming to school. I suppose my mom might be a little sad, but ultimately she would be just glad that I did what I thought was the best for everyone else

Me: No no no, they must care more, they are my parents after all

Me: That doesn't mean shit, just because I am their child doesn't mean they'll love me

Left side: You know can't keep on like this, if you continue at this rate you'll do something drastic and hurt a lot of people by hurting yourself. You need to talk to someone.

Me: Yeah, just like you would know anything about these kind of problems, your job is to remember things and to help me see stuff

Left side: Just hear me out, will you? Maybe you could try to tell the squad about your problems, maybe they can help you

Me: no, I can't do that. If I tell them they'll just worry in vain, I don't want them to worry about me

Left side: what about a psychiatrist?

Me: I already have a time, it's 12.12

Left side: Alright, do you think you can survive until then?

Me: Do I have a choice? I can't give up now

Left side: That's it, I knew you had a little bit of your old spirit left

Me: Can we talk about something else, I don't want to think about my past

Left side: alright, but remember I am not going anywhere, after all, I am part of your body. And your schoolmates will never abandon you"

Me: I know that, I just...am not used to it. In the last ten years I have trusted only on one person, and that was a huge mistake, made by your brother

Left side: I know that, we don't need to go this over again

Me: yeah...you're right.

Right side: did somebody call me?

Left side: not really, we were just talking about that miscalculation you did last year remember? The one that almost costed our master his life?

Right side: oh fuck, can't we just forget that, but hey. Wake up, I think she wants to talk to you master

*snapped back to reality*

Nea: hey what were you doing? you were just staring at the table, are you ok?

me: of course I am ok, I was just...thinking

Nea: what were you thinking?

Me: nothing important, shall we go? before the lines grow.

Nea: yeah, let's go. Meet me and Paul in the lockers after the class ok?"

Me: ok, I'll meet you guys there.


Right side: see, I told you they are not going to leave you."

left side: let's hope you are right, I think our body can't take this life anymore if something bad happens within the squad.

Right side: Nothing bad will happen, I have a feeling that our master might have found some true friends, all that I can say is: about damn time"

Left side: That's right, and if anything would happen, then they'll figure it out as a group. after all, that's what friends are for, right?

Me: finally you two can agree on something.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

A girl with scars

Red hair, bandages wrapped in her hands, covering her wrists. no makeup, and no desire to talk with anyone. She never talked with her classmates if it wasn't necessary, she didn't hate them, she just didn't want to talk.

She always used the same clothes, never told why. Always, the same army boots, same grey army coat, old jeans and a beanie. never used any gloves, she just had her bandages and she never took them off.

one time, when we were having a party and the whole class was invited. the girl showed up. all went well, and she even laughed a little. Until one guy, drunk of course, tried to remove her bandages to see what was so special about those slender wrists. The girl screamed: "NO!!" pulled a knife, and said "do not touch me, or this knife will be so far up in your ass that you will feel it in your nose." That said, she grabbed a beer and left.

The girl was a heavy drinker, and we found out that she always carried a knife with her. It seemed like she was unable to trust other people, we always wondered why.

One day, my friend, Nea, told me that on the girls PE class, she saw "the girl in red" without her coat for the first time in her life, Nea said that she had scars all over her body and that they seemed to be very old. When the girl realized that Nea was watching her, she left immediately.

one day, she didn't come to school, at first we didn't even notice that since it wasn't anything unusual, but on the third day we grew more and more suspicious. We never admitted this, but we kinda missed her, and her "don't fuck with me"-attitude.

Then she came. This time she seemed happy, she was smiling and she had some makeup, and most importantly she talked with us. We all wanted to know more about her but we didn't dare to ask, we were afraid that it would just scare her away. When the day was over, she came to us and thanked for being such an amazing group, she said that it was amazing that she managed to get here and find some good people at last, we were little confused since we didn't do anything for her, then she left with a hurry.

When we left, we saw her bandages on the ground, covered in blood. We never saw her again.

When we asked our teacher about her, she just replied:

"We all have our problems, it seems that her problems were hiding under those bandages, and don't worry about her, I have a feeling that everything is fine for now"


maanantai 18. syyskuuta 2017

Arvostelu: V for vendetta






V for Vendetta. Ohjaus James McTeigue. Pääosissa: Hugo Weawing, Natalie Portman ja Rupert Graves.



Lyhyesti kuvattuna V for Vendetta on loistava elokuva, todella hyvä. Mutta tämä arvosteluhan olisi aika tylsä jos se päättyisi tähän vai mitä. Sen takia aionkin selittää miksi elokuva oli mielestäni niin hyvä.

Elokuva siis perustuu löyhästi Allan Mooren ja David Lloyden kirjaan "V for Vendetta" Mutta lyhyesti kuvailtuna elokuva kertoo tulevaisuuden dystopisesta Lontoosta, jossa hallitus hallitsee kansalaisten elämää rajoittamalla esimerkiksi ulkona liikkumista. Ulkonaliikkumiskieltoa valvovat hallitusken omat partiot jotka tunnetaan nimellä "fingermen" tai "The Finger" heillä on täysi oikeus pahoinpidellä ja mahdollisesti raiskata ne jotka saadaan kiinni ilta kymmenen jälkeen. ja jos sattuu jäämään kiinni siitä että kritisoi hallitusta millään tavalla niin mustapukuiset miehet vievät saunan taakse ja ampuvat siihen paikkaan.

Eli elokuva lähtee käyntiin kohtauksella jossa elokuvan päähenkily Evy saadaan kiinni pimeän aikaan mutta tällä kertaa ulkona on joku muukin, mustaan kaapuun pukeutunut, maskia pitävä ja shakespearea puhuva mies, tunnetaan nimellä "V" pelastaa Evyn partiolta joka sai hänet kiinni ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden kuunnella hänen "musiikkiaan" He kiipeävät talon katolle ja V ottaa esiin kapelimestarin puikon jota hän alkaa heiluttaa ilmassa sanoen "And here comes the crescendo, can you hear them" Samassa Evy alkaa kuulla musiikkia joka kuuluu kuulutuksia varten asennetuista kaiuttimista alhaalla kadulla ja yhtäkkiä, kun V on demonstroimassa "loppuhuipennusta" niin Old Bailey räjähtää, V:n toimesta. Sattumoisin on marraskuun 5 päivä, ruutikapinan päivä. Jokaiselle joka on lukenut vähänkin historiaa tuo tapahtuma pitäisi olla hyvin tuttu.

V ei siis ole kukaan satunnainen sankari, eikä ole ihan kaukaa haettua sanoa ettei hän edes ole tarinan sankari, yksi asia josta pidän niin paljon elokuvassa on se että katsojan pitää itse ajatella jos haluaa tietää tarinan yksityiskohdat, esimerkiksi V:n historian. elokuvassa V:tä ei nimittäin esitetä vain nimettömänä anarkistina joka tappaa korruptoituneen hallituksen miehiä ja räjäyttää rakennuksia, kuten V sen itsekkin sanoo:

"Beneath this mask there is more than flesh. Beneath this mask there is an idea! And ideas are bulletproof"

James Mcteigue, elokuvan ohjaaja on todellakin onnistunut tekemään loistavan elokuvan. Mikä sinänsä ei olisi ensimmäinen kerta sillä hän ohjasi myös Matrixin vuonna 1999. Kaikki näyttelijät tekevät loistavaa työtä, varsinkin V:n näyttelijä, Hugo Weawing. Sanoisin että elokuva on loistava, mutta ei tietenkään täydellinen, esimerkiksi en itse pitänyt erityisemmin siitä kuinka V:tä romantisoidaan elokuvassa, kun taas alkuperäisessä sarjakuvassa hän on maskiin pukeutuva tappokone joka tappaa jokaisen joka osuu hänen tielleen ja yrittää vastustaa häntä, en myöskään erityisemmin pitänyt siitä kuinka evey kuvataan elokuvassa jo valmiiksi rohkeana ja itsenäisenä kun taas sarjakuvassa tämä vaihe alkoi vasta kun V oli "kouluttanut" häntä.

Loistava elokuva, kannattaa ehdottomasti katsoa.                                          

torstai 7. syyskuuta 2017

Vähän infoa tähän alkuun



Mistä tulen ja kuka olen?

Hei, olen siis Kristian, tunnetaan internetissä nimellä Krizu. Tällä hetkellä käyn koulua sammon keskuslukiossa viestintälinjalla ja asun kivenkolossa, metsän keskellä. Olen tällä hetkellä 16 vuotias ja Harrastan mm. Jousiammuntaa, lenkkeilyä ja vedonlyöntiä, näiden lisäksi olen partionjohtaja ja olen mukana isostoiminnassa.

Olen musiikin ja ruuan suhteen hyvin "kaikkiruokainen" syön käytännössä kaiken mikä eteen sattuu ja kuuntelen melkein jokaista mahdollista musiikkityyliä, aina countrystä metalliin ja suomirokista räppiin.

Vapaa-ajalla jos en ole harrastuksissa tai ystävieni kanssa aikaa viettämässä, niin yleensä pelaan jotain tai luen, tällä hetkellä lempikirjailijani on joko Dan Brown tai Dimitri Gluvhoski, lempipelini olisi sitten luultavasti The Elders Scrolls V Skyrim, toki nämä asiat voivat muuttua ihan milloin tahansa.


Deep in my thoughts

Me: Who would actually miss me? It's not like I have any friends who would be worried if I suddenly stopped coming to school. I suppose...