A girl with scars

Red hair, bandages wrapped in her hands, covering her wrists. no makeup, and no desire to talk with anyone. She never talked with her classmates if it wasn't necessary, she didn't hate them, she just didn't want to talk.

She always used the same clothes, never told why. Always, the same army boots, same grey army coat, old jeans and a beanie. never used any gloves, she just had her bandages and she never took them off.

one time, when we were having a party and the whole class was invited. the girl showed up. all went well, and she even laughed a little. Until one guy, drunk of course, tried to remove her bandages to see what was so special about those slender wrists. The girl screamed: "NO!!" pulled a knife, and said "do not touch me, or this knife will be so far up in your ass that you will feel it in your nose." That said, she grabbed a beer and left.

The girl was a heavy drinker, and we found out that she always carried a knife with her. It seemed like she was unable to trust other people, we always wondered why.

One day, my friend, Nea, told me that on the girls PE class, she saw "the girl in red" without her coat for the first time in her life, Nea said that she had scars all over her body and that they seemed to be very old. When the girl realized that Nea was watching her, she left immediately.

one day, she didn't come to school, at first we didn't even notice that since it wasn't anything unusual, but on the third day we grew more and more suspicious. We never admitted this, but we kinda missed her, and her "don't fuck with me"-attitude.

Then she came. This time she seemed happy, she was smiling and she had some makeup, and most importantly she talked with us. We all wanted to know more about her but we didn't dare to ask, we were afraid that it would just scare her away. When the day was over, she came to us and thanked for being such an amazing group, she said that it was amazing that she managed to get here and find some good people at last, we were little confused since we didn't do anything for her, then she left with a hurry.

When we left, we saw her bandages on the ground, covered in blood. We never saw her again.

When we asked our teacher about her, she just replied:

"We all have our problems, it seems that her problems were hiding under those bandages, and don't worry about her, I have a feeling that everything is fine for now"

Arvostelu: V for vendetta

V for Vendetta. Ohjaus James McTeigue. Pääosissa: Hugo Weawing, Natalie Portman ja Rupert Graves.



Lyhyesti kuvattuna V for Vendetta on loistava elokuva, todella hyvä. Mutta tämä arvosteluhan olisi aika tylsä jos se päättyisi tähän vai mitä. Sen takia aionkin selittää miksi elokuva oli mielestäni niin hyvä.

Elokuva siis perustuu löyhästi Allan Mooren ja David Lloyden kirjaan "V for Vendetta" Mutta lyhyesti kuvailtuna elokuva kertoo tulevaisuuden dystopisesta Lontoosta, jossa hallitus hallitsee kansalaisten elämää rajoittamalla esimerkiksi ulkona liikkumista. Ulkonaliikkumiskieltoa valvovat hallitusken omat partiot jotka tunnetaan nimellä "fingermen" tai "The Finger" heillä on täysi oikeus pahoinpidellä ja mahdollisesti raiskata ne jotka saadaan kiinni ilta kymmenen jälkeen. ja jos sattuu jäämään kiinni siitä että kritisoi hallitusta millään tavalla niin mustapukuiset miehet vievät saunan taakse ja ampuvat siihen paikkaan.

Eli elokuva lähtee käyntiin kohtauksella jossa elokuvan päähenkily Evy saadaan kiinni pimeän aikaan mutta tällä kertaa ulkona on joku muukin, mustaan kaapuun pukeutunut, maskia pitävä ja shakespearea puhuva mies, tunnetaan nimellä "V" pelastaa Evyn partiolta joka sai hänet kiinni ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden kuunnella hänen "musiikkiaan" He kiipeävät talon katolle ja V ottaa esiin kapelimestarin puikon jota hän alkaa heiluttaa ilmassa sanoen "And here comes the crescendo, can you hear them" Samassa Evy alkaa kuulla musiikkia joka kuuluu kuulutuksia varten asennetuista kaiuttimista alhaalla kadulla ja yhtäkkiä, kun V on demonstroimassa "loppuhuipennusta" niin Old Bailey räjähtää, V:n toimesta. Sattumoisin on marraskuun 5 päivä, ruutikapinan päivä. Jokaiselle joka on lukenut vähänkin historiaa tuo tapahtuma pitäisi olla hyvin tuttu.

V ei siis ole kukaan satunnainen sankari, eikä ole ihan kaukaa haettua sanoa ettei hän edes ole tarinan sankari, yksi asia josta pidän niin paljon elokuvassa on se että katsojan pitää itse ajatella jos haluaa tietää tarinan yksityiskohdat, esimerkiksi V:n historian. elokuvassa V:tä ei nimittäin esitetä vain nimettömänä anarkistina joka tappaa korruptoituneen hallituksen miehiä ja räjäyttää rakennuksia, kuten V sen itsekkin sanoo:

"Beneath this mask there is more than flesh. Beneath this mask there is an idea! And ideas are bulletproof"

James Mcteigue, elokuvan ohjaaja on todellakin onnistunut tekemään loistavan elokuvan. Mikä sinänsä ei olisi ensimmäinen kerta sillä hän ohjasi myös Matrixin vuonna 1999. Kaikki näyttelijät tekevät loistavaa työtä, varsinkin V:n näyttelijä, Hugo Weawing. Sanoisin että elokuva on loistava, mutta ei tietenkään täydellinen, esimerkiksi en itse pitänyt erityisemmin siitä kuinka V:tä romantisoidaan elokuvassa, kun taas alkuperäisessä sarjakuvassa hän on maskiin pukeutuva tappokone joka tappaa jokaisen joka osuu hänen tielleen ja yrittää vastustaa häntä, en myöskään erityisemmin pitänyt siitä kuinka evey kuvataan elokuvassa jo valmiiksi rohkeana ja itsenäisenä kun taas sarjakuvassa tämä vaihe alkoi vasta kun V oli "kouluttanut" häntä.

Loistava elokuva, kannattaa ehdottomasti katsoa.                                          

Vähän infoa tähän alkuun

Mistä tulen ja kuka olen?

Hei, olen siis Kristian, tunnetaan internetissä nimellä Krizu. Tällä hetkellä käyn koulua sammon keskuslukiossa viestintälinjalla ja asun kivenkolossa, metsän keskellä. Olen tällä hetkellä 16 vuotias ja Harrastan mm. Jousiammuntaa, lenkkeilyä ja vedonlyöntiä, näiden lisäksi olen partionjohtaja ja olen mukana isostoiminnassa.

Olen musiikin ja ruuan suhteen hyvin "kaikkiruokainen" syön käytännössä kaiken mikä eteen sattuu ja kuuntelen melkein jokaista mahdollista musiikkityyliä, aina countrystä metalliin ja suomirokista räppiin.

Vapaa-ajalla jos en ole harrastuksissa tai ystävieni kanssa aikaa viettämässä, niin yleensä pelaan jotain tai luen, tällä hetkellä lempikirjailijani on joko Dan Brown tai Dimitri Gluvhoski, lempipelini olisi sitten luultavasti The Elders Scrolls V Skyrim, toki nämä asiat voivat muuttua ihan milloin tahansa.